Yli kolme vuotta on tullut tähän blogiin purettua iloja ja suruja joten nyt on aika aloittaa puhtaalta pöydältä.

Eli meikä kiittää ja kumartaa ja siirtyy toiseen blogiin purkamaan syntyjä syviä... =)

Bass'n helenin sanoin: Vaikka tähän jotain päättyykin, jotain uutta voi alkaa. Löytää jotain minkä kadotin.

Vaikka osan halusin säilyttää, mut pakko jotain on muuttuu. Sisään silti kaikki jää elämään...

Mä olen kyllästynyt niihin
voimiin, jotka ohjailee mun elämää,
jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä, onko se väärin,
kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan,
sillä niin olis käynyt, jos ois jäänyt eiliseen kii.

Joku mua piteli siinä,
se oli niin kamalan vahva,
eikä se halunnut päästää irti.
Melkein kuin lihaa ja verta,
suurempi vuoria, merta,
se sellaiseksi kasvoi mun päässä.

En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan tän.
Mun pakoni loppuun juostu on.

En aio tuntea pelkoo,
vaikka pelkään, et se ei oo musta kii,
mut mä luulen, et ihminen on sitä vahvempi.
Mä aion antaa sen kuolla,
en enää anna sille tilaa hengittää,
mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.
Find More lyrics at www.sweetslyrics.com

Mä rakennan kotini yksin,
mä armahdan nimeäni yksin,
ja pakotan pitämään itseni koossa.
En ole se surkea rätti,
jonka sydän on imetty kuiviin,
en rakenna sille kotiini huonetta.

En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan tän.
Mun pakoni loppuun juostu on.

Mä valitsin juosta,
koska luulin, etten osaisi muuta.
En enää tunnista itseäni tuosta,
se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan.

En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan tän.
Mun pakoni loppuun juostu on.

kaija koo

Kaiken päivää sinä jaksat yrittää
Kerta kerran jälkeen urheata esittää
Etkö huomaa vieläkään
Että minä kaikkeni vuoksesi teen
Vaikka kaikki muu
Syksyn sateisiin huuhtoutuu

refrain:
Minä seison vierelläsi sun
Vaikka sinun luovuttavan nään
Niin minä jään
Viereesi jään
Kun kyyneleet kuivuneet vain lämmittää

Kaiken päivää
Kaiken annat ja enemmän
Kun huomaan ettet jaksa
Otat ilmeen ehjemmän
Enemmän tai vähemmän
Etkö huomaa, et jää yksin kuitenkaan
Vihollista vastaan
Minä suojatulta pystyn antamaan

refrain

Vaikka sävelmäsi ei jäisikään elämään

Minä seison vierelläsi sun
Vaikka maailma hukkuisi hulluuteen
Vaikka sunnuntain pois pyyhkisit kalenteristain
Seison vierelläsi aina vaan

Yksi uneton yö
Ja se tuntuu taas että sinua tunne en
Monta kyyneltä vielä kai vuotaa saa
Minä valvon ja ajattelen
Sitä surujen määrää, sitä surujen määrää jonka sinulta sain
Sitä surujen määrää, sitä surujen määrää jonka sinulta sain

Sinun kuvasi vanhalla paikalla
Sama hymy jota unohda en
Tahdoit punaisen huivisi lahjoittaa
Ja mä vieläkin muistelen
Sitä hymyjen määrää, sitä hymyjen määrää jonka sinulta sain
Sitä hymyjen määrää, sitä hymyjen määrää jonka sinulta sain

Kesä päivä ja tie ihan hiljainen
Oli satanut eilisen
Sinä ojasta poimit kai kimpun sen
Minä tarkkaan muista en
Sitä kukkien määrää, sitä kukkien määrää jonka sinulta sain
Sitä kukkien määrää, sitä kukkien määrää jonka sinulta sain

Iho märkä ja suudelma suolainen
Merituulta lempeää
Sinä rannalla korvaani kuiskaat sen
Kerroit jotakin tärkeää
Sitä rakkauden määrää, sitä rakkauden määrää jonka sinulta sain
Sitä rakkauden määrää, sitä rakkauden määrää jonka sinulta sain

vai onko? ei voi vielä tietää... =) toisaalta tää kriisi vuosi on ollu aivan loistava, olen oppinut todella paljon, mutta ennen kaikkea olen oppinut vastaamaan kysymykseen kuka minä olen. Tiedostan puutteeni ja virheeni, mutta tiedostan myös hyvät asiat itsessäni. =) Virheitä mahtuu vuoden varrelle, mutat mistä muusta sitä oppis ellei niistä? Ainakin mun kohdalla toi metodi toimii loistavasti... ja loppujen lopuks vois sanoo et päivääkään en vaihtais pois, koska jokaisella asialla on ollut syynsä miksi niin on tapahtunut... =) Nyt kun tää vuosi on kärsitty, muutettu koko elämä, voi hyvällä mielellä jäädä odottamaan sitä 40 kriisiä, koska tiiän et se tulee aivan varmasti jostain puskan takaa jossain vaiheessa, ja silloin on taas aika muuttaa koko elämä uusiks, niinkuin on tapahtunu jokaisen kymmen vuoden kohdalla mun elämässä... =) ehkä sit 40 kriisin kohdalla on aika tehä se iltatähti ja mennä naimisiin kun tässä kolmessa kympissä sitä tarvetta ei tullu =D no okei, ehkä mä en kuitenkaan nää itteeni naimisissa... toisaalta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, niin kuin eräs viisas ihminen minulle joskus sanoi =)

loppukaneettina vois sanoa että kasvoin vuoden aikana isoksi, mutta aikuista musta ei vieläkään tullut =) ja böö on sana jossa on kolme kirjainta mutta joka saa aikaan uskomattoman leveän hymyn... kiitos siitä =)