Jos maailma on peili joka heijastaa oman asenteen ja metsä vastaa niin kuin sinne huutaa, miksi mä en saa samanlaista kaikua takaisin mitä mä lähetän eteenpäin? Miksi aina se kaiku joka vastaa on täysin päinvastainen kuin se jonka huusin? Taitaa olla huijausta koko juttu, niin kuin koko elämäkin. Yhtä suurta huijausta jossa me ihmiset näytellään pientä roolia jonka tehtävänä on pitää näytelmä koossa. Mikä on mun roolini tässä näytelmässä? Onko se sama jota näen vai valehtelevatko silmäni? Onko mun roolini olla se helposti huijattava liian kiltti hepsankeikka jolta joskus puuttuu aivot, vai onko se jotain aivan muuta kuin mitä mun silmäni eivät kykene näkemään? Tänään on taas tälläinen pohdiskelen kaiken järkevyyttä päivä näköjään. =)

Tahtoisin nähdä sen käsikirjoituksen joka mun elämästäni on tehty, olis kiva tietää mitä kulman takana odottaa. Olis kiva tietää onko mun hahmolleni kirjoitettu taas samaa paskaa vai joko mun olis lupa nukahtaa siihen turvalliseen tuhinaan ja tunteeseen että joku sittenkin välittää. Ja jos se on jälkimmäinen vaihtoehto, niin kuka on se joka välittää? Onko se se jonka suusta on kuulunu paljon puheita mutta tekoja on näkyny harvemmin vai onko se joku muu, tuntematon joka haluaa viettää aikaa tähdenlennon verran mun seurassani?