Eräs asiakas pariskuntamme on jo vanhemman puoleisia ihmisiä.

Pappa on ihan pian 80-vuotias ja Mamma häntä muutaman vuoden nuorempi.

yhdessä he ovat olleet todella pitkän aikaan, mutta edelleen se rakkaus on näkyvissä heissä mikä heillä on ollut varmasti alusta asti. Suurin osa vanhus pariskunnista joita olen tavannut on jo aikoja sitten menettänyt sen kipinän jonka aistii ulkopuolinenkin. Menen mielelläni tuolle asiakas pariskunnalle juuri sen takia että minusta on mahtavaa saada seurata sitä toisesta välittämistä joka näkyy kaikissa teoissa ja sanoissa joita he puhuvat.

 

Miksei nykyajan liittoja kasata samoin perustein kuin niitä jotka kasattiin silloin useampi vuosikymmen sitten. Kun katson omaa elämääni en näe siellä yhtään sellaista suhdetta joka olisi voinut kestää edes kovalla työllä pidempään kuin mitä ne kesti. Muutama olisi ehkä kestänyt vähempään ilman minkäänlaista työtä. Edes ympärilläni ei ole suhteita jotka olisivat kestäneet pitkään. Muutamassa hiukan toivoa olisi että kestäisi pidempään kuin kymmenen vuotta, mutta muuten näyttää aika heikolta.

 

Entä mistä voi löytää sen juuri minulle täydellisen ihmisen jonka kanssa haluan elää lopun elämääni, vai onko se kenties jo kävellyt ohitseni huomaamattani? Vuosi vuodelta uskoni siihen  vuosisadan rakkaustarinaan on heikentynyt ja ellei ihmeitä tapahdu näin tulee käymään jatkossakin. Mutta ehkä sitten joskus harmaa hapsisena mummona istun yhtä harmaa hapsisen papan kanssa keinutuolissa ja yhdessä me kuunnellaan kuinka Lapparit laulaa takkatulen ääressä. =)