On pimeää
Lähtösi arvet näkyvät
vieläkin kasvoillani.
Punaiset juovat poskillani
paljastavat tuhannet itketyt kyyneleet.
Yksin
kävelen katuja
vailla päämäärää,
vailla paikkaa jonne palata.
Sillä sieltä mistä lähdin
löytyy liikaa muistoja
sinusta
Pieni peikkopoikani.


Yksinäinen pisara valuu paperille,
sotkien siinä olevat sanat.
Yksinäinen pisara valuu alaspäin
ja kertoo kaiken sen tuskan jonka
voi vain rivien välistä lukea.
Yksinäinen pisara kertoo enemmän
kuin nuo paperilla olevat sanat.
Tuo yksinäinen pisara valuu alaspäin,
niinkuin tytön unelmatkin.
Heillä on enään vain toisensa.

Pieni lintu oli juuri oppinut lentämään,
kun jostain tuli surullisenmielen puuska ja
lennätti sen päin betoniseinää.
Se tipahti maahan ja jäi siihen makaamaan.
Se ei tiennyt mitä tekisi.
Yksin se makasi maassa pääsemättä ylös.
Yksin kaikkien niiden surullisten asioiden kanssa.
Se halusi vain unohtaa sen kaiken,
mutta se ei pystynyt siihen kun sinä tulit ja
muistutit sen mieleen kaiken sen kauniin.
Muistutit siitä tunteesta joka yhä roihusi
sen sydämessä.miksi et vaan antanut olla?

Pieni lintu oli hetken onnellinen.
Yhden ainon illan se sai tuntea
lähellänsä toisen ihmisen.
Sen jälkeen se ei enään päässyt lentoon.
Se oli yksin, yksin hylättynä.
Ei enään toisen ihmisen kosketusta,
ei enään toisen ihmisen lämpöä lähellä.
Se ei enään jaksa näitä vastoinkäymisiä.
se on saanut jo kärsiä sinun takiasi liikaa.
Se ei kestä enään yhtään itkua sinun takiasi.
Se on päässyt matkansa päähän ja
haluaa vihdoin olla onnellinen.
anteeksi sammakko!