Lapseni on erityislapsi vailla diagnoosia. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Apua mistään suunnasta on todella vaikeaa saada, tuntuu kuin huutaisi tuulen ilman että saa minkäänlaista vastausta. Jos omistaisimme paperin jossa lukee joku heprealta kuulostava erityispiirteen nimi saisimme apua heti.

Lapseni ongelmana on kropan hallinta, hän ei yksinkertaisesti hahmota omaa vartaloaan, ei käsitä missä asti hänen kätensä tai jalkansa liikkuvat. Hän saattaa kävellä suoraan päin seinää ihan vain sen vuoksi ettei tajua että kroppa olikin niin lähellä. Hän saattaa sotkea toisten lasten leikit kun kävelee ohi, koska ei tajua että käsi heiluikin juuri siitä kohtaa missä oli iso legorakennelma tms.

Kirjoittaminen ja piirtäminen ovat vaikeita, kynän kanssa ei yksinkertaisesti synny kunnollista jälkeä. Kropan hallinnan ongelmista johtuen hän saa silmittömiä raivokohtauksia koska häntä syytetään jostain sellaisesta jota hän ei ole edes tajunnut tehneensä. Lapseni ei ymmärrä ensimmäisellä eikä välttämättä vielä toisellakaan kerralla käskyjä, kieltoja tai pyyntöjä. Etenkin silloin hänen on vaikea ymmärtää niitä jos asiaa ei selitetä hänelle lyhyesti ja ytimekkäästi. Sosiaalisella puolella hänellä on ongelmia tulla toimeen muiden ikäistensä kanssa. Se saattaa johtua kiusaamisesta jonka kohteeksi hän on joutunut muiden ikäistensä taholta päiväkodissa. Toisaalta taas aikuisten ja pienempien lasten kanssa minkäänlaisia ongelmia ei ole.

Toinen se ns. kääntöpuoli lapsestani on taas aivan erilainen.

Lapseni on erittäin viisas, hän imee tietoa eri asioista kuin pesusieni ja muistaa kaiken kerrotun.

Jos en tiedä jotain kysyn lapseltani, hän kyllä kertoo sen minulle koskee kysymykseni sitten eläimiä, merkkihenkilöitä tai vaikka merirosvoja. Hän on erittäin sydämellinen ihminen. Ensin ajatellaan muiden etuja ja sitten vasta omaa on yksi hänen ehdottomista motoista. Jos hän saa tehdä jotain kivaa, tai syödä herkkuja pitää parhaan kaverinkin tai siskon saada myös koska muuten se on heille epäreilua =) Lapseni rakastaa hoitaa vauvoja, erityisesti kummipoikani saa todella paljon huomiota häneltä. Häneltä myös saa itse ehdotonta palautetta, niin hyvää kuin pahaakin. Anteeksi pyynnöt häneltä ovat todella sydämellisiä ja huomaa että hän on oikeasti pahoillaan.

Ensi syksynä lapseni siirtyy koulun penkille opiskelemaan, mikä on minulle suuri huolenaihe. Meillä ei ole diagnoosia vaikka olemme ravanneet jos jonkinlaisessa testissä. Lastentarhanopettaja ja erityislastentarhanopettaja puoltavat koulun aloittamista ns. pienluokalla, mutta me emme sinne pääse. Koulukypsyys testit tekee psykologi joka testaa lähes ainoastaan osaamista ja oppimismahdollisuuksia, joissa lapsemme pärjää ikäisiään paremmin, näin ollen me aloitamme normaali luokalla koulunkäynnin, mikä saattaa pahimmassa tapauksessa pahentaa lapsen ongelmia.

Kuinka paljon helpompaa elämämme olisi sen lapun kanssa jossa lukisi joku selitys lapsen ongelmille vaikka emme itse siitä lapusta mitään ymmärtäisikään.

Jokainen päivä lapseni kanssa on minulle haaste, koskaan en tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Silti päivääkään en yhteisestä elämästämme vaihtaisi ns. helpompaan elämään.