Katson sinua ja minuun sattuu lujaa. Haluaisin olla sinun paikallasi. Et ole ansainnut kaikkea tuota kärsimystä jota joudut tällä hetkellä kokemaan. Minä olin se paha meistä, minä olin se jonka täytyi aina hölmöillä enemmän kuin laki sallii, minä olin se joka mokasi aina kaikessa. Silti minä olen meistä se joka on päässyt kaikista helpoimmalla. Se ei ole oikein. Minun nuoruus kokeiluni menivät överiksi silti selvisin niistä pelkillä haavoilla varustettuna. Sain kaiken sen mistä haaveilin. Sain ihanat lapset, oman yrityksen ja sen ns. normaalin elämän. Sinä joka olit aina se järjen ääni sait tuon kivun ja tuskan jonka näkeminen tekee minut hulluksi. Se ei ole reilua. Katsot minuun ja pyydät: Taija laula mulle, kysyn mitä haluat kuulla, heikolla äänellä sanot haluavasi kuulla Leevin: pimeä tie, mukavaa matkaa, ja minä laulan, laulan kuin se olisi viimeinen kerta kun saan laulaa sinulle. Laulun jälkeen tartut käteeni ja pyydät etten olisi surullinen kun olet matkannut keijujen maahan. Lupaat että istut samalla pilvellä Santun ja Juuson kanssa suojaamassa mun matkaani. En tahdo päästää sinua matkallesi. En selviä siitä surusta ilman sinua. Ensimmäistä kertaa elämäni aikana joudun selviämään jostain pahasta ilman sinun tukeasi. Älä mene, älä jätä yksin….