se sattuu ihan saatanasti, saa kyyneleet valumaan silmistä ja pelon nousemaan kurkkuun asti. teinkö oikein kun luovutin vai olisko sittenkin vielä pitänyt yrittää... mutta koska toisaalta ketään ei voi pakottaa, enkä edes sitä haluais niin on parempi luovuttaa, antaa toisen elää omaa elämäänsä ilman että menneisyys roikkuu lahkeessa koko ajan... Ja nyt voi sit ekaa kertaa sanoa että oon niin yksin ja niin peloissani... kauhulla odotan että kuin mun pää kestää tän.... mut ehkä näin on vaan parempi tai sitten ei... no ainakin lahnan mielestä tää on luultavasti parempi...