Vastaukseksi riittää että yksi puhelinsoitto. Sen seurauksena on ensin vapina joka jatkuu useamman tunnin, kun ensi järkytyksestä lopulta selviää alkaa itku jota ei voi estää se vain tulee ja tulee. Kun on tunnin itkenyt alkaa tunne että kaiken mitä on tehnyt on tehnyt väärin. Miksei elämä voisi olla helpompaa. miksi aina on hetkiä jolloin tulee tunnustus puheluita joiden jälkeen on aivan rikki. Olisinko voinut estää tämänkin asian tapahtumisen vai olisiko se tapahtunut vaikka olisin tehnyt mitä? Mä en halua katsoa/kuunnella vieressä kun minulle tärkeä ihminen tekee itselleen pahaa. Mutta millä sen voisi estää? pitäisikö vaan jättää vastaamatta puhelimeen kun se soi? Ja jos jättää vastaamatta millä voi estää omantunnon tuskat kun tietää et toisella on asiaa, kun toinen haluaa kertoa mitä tyhmää se on taas tehnyt Älä satuta enään, ole kiltti. En jaksa enään itkeä sun takias, en jaksa enään tätä huolestumista, en jaksa enään pelätä sen puolesta et sä kuolet. Lopeta ajoissa ole kiltti. Mä pyydän kauniisti.

Kun yössä yksin vaeltaa,
Voi kaltaisensa kohdata,
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.
Ei etäisyys, ei vuodetkaan.
Ei mikään meitä erota,
Kun hetken vain sut pitää saan
Ja unohtaa.
tehosekoitin: hetken tie on kevyt