Taija katso tonne ja kerro mulle mitä sä näet? Kysymys tuli niin yllättäen et jouduin vastaamaan, et tähtiä. Katsoit minuun ja kysyit etkö näe tarkemmin, oletko unohtanut sen mitä sydän näkee? Katsoin tarkemmin ja avasin silmäni näkemään sen minkä sinäkin, meidän tähden. Tähden jossa me kaksi olisimme vailla huolia vailla surua. Tähden jossa meidän kahden olisi hyvä olla.

Eilen istuin parvekkeella ja katsoin pitkästä aikaa tähtiin. Mitä näin? Näin kaksi jalkaparia pilven reunalla, näin tähden joka oli meidän, kyyneleet valuivat pitkin poskia ja huomasin pitkästä aikaa miettiväni kaikkea sitä minkä me kaksi koimme silloin kauan kauan sitten, silloin kun kaikki oli vielä hyvin. Tajusin myös sen että sinä olet ainut ihminen joka on koskaan jaksanut kuunnella monta tuntia mun tarinoita keijuista ja peikoista, vain sinä et nauranut kun kerroin suurimmasta toiveestani matkustaa pikku prinssin tähdelle katsomaan olisiko prinssistä tai ketusta minulle sielunkumppaniksi. Lupasit aina että jonain päivänä se toive toteutuu ja silloin me matkustamme yhdessä sinne tähdelle. Miksi mietin sinua juuri nyt niin paljon? ehkä se johtuu siitä mitä Maamille tapahtuu. Ehkä se johtuu siitä että pahimmassa tapauksessa mä olen kohta ainut meistä neljästä jonka jalat eivät heilu siellä pilven reunalla. Pelkään kuinka paljon katkeroidun jos te kaikki olette siellä ja vain minä tallaan täällä. Kuinka paljon sattuu kun tajuan sen yksinäisyyden joka hiipii mieleeni. Mun on aivan kauhee ikävä teitä kaikkia.

 

Kaija koo: jos sua ei ois ollu

Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Ois susta samanlainen tullut
Mitään en ois muuttanut

Ohikulkijat luulee
Minun seinille puhuvan
Tyhjyyteen he sanovat mun kuulee
Sua aina rakastan

Tahdon susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeasti enää nää

En tahdo irtikään päästää
Siis ilmestyt vierellein
On pakko itseään säästää
Sen velkaa sulle jäin

kertosäe:
Olet jokaikinen yön ääni
Kukkamerestä poimin sut
Hyvä ajatus sisällä mun pääni
Kun elämä on suuttunut

kertosäe2:
Oot valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi olisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan

Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Vuoteeseeni kuvitellut
Sulle kadulla puhunut

Hiljaisuutena öissä
Ääriviivoissa pihakoivun
Ilman sua oon kuin vöissä
Ilman sua lakastun

Saanhan susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeesti enää nää

En tahdo irtikään päästää
Taas ilmestyt vierellein
On pakko itseään säästää
Sen velkaa sulle jäin

kertosäe

kertosäe2

Ei sua minusta voi erottaa
Jäät osaksi mieleni maisemaa

Kiitos, kun olit totta hetken
Nyt mun täytyy tästä jatkaa
Vierelläni teet loppuretken
Vaikka se olis kuvitelmaa

Olet jokaikinen yön ääni
Osa lempeää valon kajoa
Kesäsateena saavut elämääni
En kuivuuteen hajoa

Oo valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi olisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan