Lapset halus tänään pitkästä aikaa kuulla lastenvirsiä ja erityisesti kuule isä taivaan virren. kolmannessa säkeistössä lauletaan että ethän isä taivaan unohda lapsiasi sodan jaloissa... Rupesin sen jälkeen miettimään että onko nää mun murheet ja kolotukset sittenkään niin pahoja kun ajattelee niitä tuhansia lapsia jotka joka päivä joutuu pelkäämään oman ja lähimmäisten hengen puolesta. Mitä minä voisin tehdä jotta niillä lapsilla olisi siellä hyvä olla? miksi yksi ihminen eikä edes tuhat ihmistä pysty lopettamaan noiden lasten hätää? Lapsena me oltiin joka vuosi yk:n päivänä rauhanmarsissa marssimassa rauhan puolesta, mieleen noista ajoista on jääny vaan valkoiset kyyhkyset joita joka paikassa oli. Nyt aikuisena tajuan että siinä ajettiin ihan oikeaakin asiaa, tosin tulos oli kai aika laihanlainen kun katsoo tätä nykymaailman menoa. ... rauha anna viha sammuta, siunaa koko maailmaa. voi kun se olisikin niin helppoa...