Viime päivät on ollu aikaa pohtia asioita ja sen olen kyllä tehny täydellisesti. Olen pohtinut, itkenyt ja kyseenalaistanu. Tuntuu kuin olis eksyny. Tuntuu et jotain joka on aina ollu osa elämää olis kadonnu. Se vähäinenkin uskon ripe joka vielä jäljellä oli on poissa. Se sattuu, tuntuu tyhjältä. Mutta viime aikojen tapahtumien varjossa ihmettelen toisaalta et se oli näinkin pitkään tallessa. Miksi kukaan tai mikään antaisi tän kaiken tapahtua? Miksi pitäisi uskoa johonkin joka vaan tuntuu koettelevan ilman että antaa mitään? Viime päivät on stereoissa soinut ainoastaan bass´n helen ja se on saanu vaan entistä enemmän kyseenalaistamaan kaiken... Sanat biiseissä osuu ja uppoo, mutta ei anan minkäänlaista lohdutusta. kai se on niin kuin Tiina edellisten koettelemusten aikaan sanoi: on ihan luonnollista epäillä kun elämä tuntuu antavan vain pahaa. Tiinan mukaan tulee vielä päivä jolloin koettelmukset loppuu ja saa palkinnon. Mä en vaan jostain syystä usko siihen....