Monesti kun menee metrolla Mylypuron ohi aamupäivällä näkee sen valtavan pitkän leipäjonon, se ei todellakaan ole mikään miellyttävä näky. Sitä rupee väkisellä miettimään että mistä olis valmis luopumaan jotta nuo ihmiset jotka siellä jonossa jonottavat nälkäisinä ruokaa saisivat sitä ilman että täytyy jonottaa tuollaisessa paikassa. Vaikka en mikään miljonääri olekaan olis mulla varmaan montakin luopumisen kohdetta joita ilman pärjäisin ja joiden hinnalla joku muu saisi ruokaa itselleen. Tää maailma vaan on niin täynnä tätä vääryyttä että ei siinä paljon yhden ihmisen hyvät teot auta, mutta aina sitä silti toivoo että maailma olis edes hivenen yhdenmukaisempi. Tosin onhan niitä keinoja paljon joilla yksikin ihminen voi edes hiukan kaventaa tätä väärentynyttä maailman kuvaa, mutta valitettavan harva lähtee mukaan niihin. Jos päivässä edes yksi ihminen enemmän tekisi jonkin hyvän teon edes kerran kuukaudessa olisi pian se hyvää tekevien määrä todella suuri. Tää on tätä mun toivekuvaani tulevaisuuden maailmasta, mutta aikas heikolta näyttää tässä nykyisessä kulutusyhteiskunnassa sen toteutuminen. Mutta ehkä jonain päivänä....