oon nyt monesti miettiny sitä et miks aina mulle sattuu kaikkee paskaa? Ehkä se on niin että ihmiselle ei anneta kantaakseen liikaa taakkaa, kaikki se taakka joka annetaan on sellaista jota se ihminen jaksaa kantaa. Silti välillä tuntuu että en enään jaksais kantaa sitä kaikkea. Olis niin ihanaa vaan olla onnellinen edes hetken ilman pelkoa siitä et kun nyt oon onnellinen niin kohta taas rämähtää ja lujaa. Ja kun tulis vaan vähän paskaa niskaan kerralla ettei aina tulis miljoonaa kiloa kerralla. Olis paljon helpompaa käsitellä yhtä juttua kerrallaan, mutta nytkin on sata tuhatta asiaa yhtäaikaa päässä.Ja kun ei oo oikeestaan ketään keltä  kysyä neuvoa, nää kaikki mun mielessä risteilevät ajatukset on niitä jotka mun täytyy itse päättää, kukaan ei voi edes neuvoa mitä mun pitäis tehdä koska kaikki on sellaista jotka ei helpotu yhtään neuvomalla, koska on aina kaks vastausta ja kun mä en tiedä mitä mä haluun en  voi saada apua muilta.
Ostetaan siis helpompi elämä kiitos. =)