On aivan hiljaista, ei missään ovi käy
on suden hetki, tuttu tumma keskiöinen
ei varjot liiku nyt, ei pilkahdusta näy
ajatus kiertää, niin etsien

täälläkin on yö, se tuttu sudenhetki jolloin ajatukset kiertää päätä. Se sama yö joka saa ajatukset liikkumaan niin ettei mistään saa mitään kiinni... tahtoisin löytää sen pään josta aloitaa purkamisen mutta se on kadonnut jonnekin ajatusten virtaan...

Tänään on päällisin puolin päässä ja sydämessä ollut todellinen tyhjyys. Aivan kuin jotain puuttuisi jotain joka täytyisi tuntea mutta sitä ei tunne... Mä tiedän osittain mistä tää johtuu, mutta en osaa tehdä asialle mitään... Tuntuu kuin pitäisi luovuttaa, antaa toisen olla, mutta kun toisaalta haluaisin auttaa olla lähellä jos apua tarvitaan. Pyytämättä en tule enkä auta, ja ehkä just siksi on se tyhjä tunne, mutta se voi myös johtua siitä että mua ei oikeasti haluta lähelle. Paha mennä sanomaan kun en tiedä kun en ole mitään kuullut...

Vain ohut savujuova yöstä jälkeen jää
se kihartuu ja sitten notkeasti haihtuu
vain nämä kädet, tämä sydän, tämä pää
sinua kiertää, saa jäädä muu

Kuuleeko yö, kuuleeko taivas, tähtivyö?
Kun uusi aamu jossain oven kiinni lyö
ja kohti valoa ja kohti uutta päivää
ajatus vie, odotan niin

Ps: Paarman sanoin: hyvä ystävä älä luovuta vielä vaikka synkät pilvet ovat tänään valon tiellä... <3