On päiviä jolloin on helppo olla. Silloin mieleen ei palaa kaikki ne ihanat hetket. Mutta on päiviä jolloin on vaikeaa olla, silloin kaikki muistikuvat palaavat mieleen. Eilen oli sellainen paha päivä. Netistä löytyi vihdoin ja viimein Sitruunasaaren levy. Juuri se sama levy jota silloin kuunneltiin kun oltiin teinejä. =) Muistan vieläkin sen yhden kesän kun hypittiin myllymäessä Maamin kanssa käsi kädessä ja kuunneltiin tota levyä, kummallakin oli yksi kuuloke korvalla ja koko ajan piti varoa ettei vaan heiluttanu soitinta kun muuten biisi hyppi. =) Tai sit silloin kun tanssittiin apparalla sadetanssia ja kerrankin se toimi…. sääli vaan ettei meil ollu vaihtovaatteita. =) Tai se kun Maamin piti tullaa kattoon mua synnärille kun Santtu oli syntyny. =) Jostain syystä taksikuski ei ollu tienny mihin mennä kun Maami ilmoitti kuskille et sen pitää päästä Vantaan synnytyssairaalaan =D no onneks silloin oli puhelimet keksitty, ois voinu jäädä muuten vierailu väliin =) Mulla on niin järjetön ikävä….. Pahimpia on ne hetket kun on yksin ja on pimeetä, silloin ajatus karkaa jatkuvasti ja on vaan niin paha olla…. Parina iltana oon miettiny et miks mun piti jäädä tänne? mitä mä oon tehny et oon ansainnu elämän kun muut on menny? Mä en halua enään olla täällä, mut mun on pakko olla lasten takia…. Antaisin mitä vaan kun saisin viel kerran teidät kaikki kolme takasin ja saisin sanoa viel kerran kuinka helvetin tärkeitä ootte mulle…. mun on ikävä……….