Palavana paperina
Sataa maahan tarina,
Johon meidät kirjoitettiin.
Palavia palasia,
Joiden vaurioissa
Katoavat sydänäänet.

Kahden viikon sisällä olen kuullut jo 3 ihmiseltä parituspuheita... ne parituspuheet liittyvät vain ja ainoastaan yhteen ihmiseen. Miksi minä en näe samaa mitä muut näkee? Olen pitänyt silmät auki, silti mun silmät ei näe sitä mitä muut näkee... Mä näen omat tunteeni, omat virheeni ja omat vaikeudet. Mä näen toisen osapuolen virheet, vaikeudet ja kuulen puheet mutta en näe tunteita joista muut mulle puhuu koko ajan. En mä voi olla niin sokee etten näkis niitä. Puheena ne olen kuullut miljoona kertaa mutta en voi uskoa, koska puheet on aina vaan sanahelinää ja mikäli teot eivät vahvista puheita tuntuu ne turhalta... Takana on jo pari vuotta kyynelten täyttämää aikaa... aikaa johon mahtuu mahtavia hetkiä jolloin voi laulaa kesytettyä, kaunotarta ja kulkuria, wish you were hereä... mutta paljon hetkiä jolloin voi laulaa savanni nukahtaa, vasten mun kasvojani, koneeseen kadonnutta, pokkaa, ja henkilökohtaisesti. Ne hetket on niitä ratkaisevia. Aina rakkaus ei riitä eikä varsinkaan silloin jos tietää et jos nyt sanon mitä tunnen, joudun lähteen karkuun kun en halua et muhun sattuu enään yhtään enempää. Mä en usko et koskaan tulee hetkeä jolloin voisin olla onnellinen tämän henkilön kanssa. Mun tunteet ei riitä siihen, siihen kun pitää olla kaks ihmistä. Taustalla soi Seppo Paarman pidä liekkis, mulla valuu kyyneleet pitkin poskia kun muistan aina sen hetken kun kuulin tän ekan kerran. Muistan ne silmät joita silloin katsoin, silloin oli hetken kaikki hyvin, kunnes taas kaikki hajos....

Mä uskon et meitä ei oo luotu elämään näin, erillään vaan yhdessä.... maailma on niinkuin peili se heijastaa, takasin sun oma asenteesi aina vastaa.... jokaisesta hetkestä sun kanssasi mä kiitän, näistä päivistä jotka vierelläsi vietän...

Perjantaina kysyin et jos laitan viestin että tule, tulistko. Vastaus oli että tulen... mieli tekis kokeilla koska en usko et niin tapahtuisi, mutta taaskaan mun rohkeus ei riitä, koska jos niin käviskin mitä mä sitten tekisin? Hajoaisin tuhansiksi palasiksi joista ei enään ehjää saa... Mä en halua et mua sattuu...Joinain päivinä mä vaan vihaan sua niin paljon... ja joinain rakastan niin paljon ettei mitään rajaa...