Älä pieni itke, älä vaikka taivaskin itkee. Painaudun syvemmälle kainaloosi ja itkun puuskat vavisuttavat koko kehoani, palelen mutta tunnen olevani turvassa kainalossasi. Vain sinä näet kyyneleeni, olet ainoa ihminen maan päällä joka ne näkee. Tunnen olevani turvassa kainalossasi. Voin näyttää sinulle olevani heikko. En pelkää kun tiedän että olet lähelläni. Meidän viimeisen yhteisen syksyn sateet huuhtovat kyyneleet poskiltani ja tunnen olevani taas rauhassa.

Tänä keväänä pääsin pitkästä aikaa lähelle sitä mitä tuolloin kauan sitten tapahtui. Aloin pikku hiljaa oppia olemaan heikko mutta sitten luovutin. Taija ei ole heikko, Taijan kyyneleet ovat tähtiä varten, niitä ei ihmiset näe. Joku ehti hipaista jäistä pintaa ja näki kyyneleet, tiedän että voisin kyynelten tulon hetkellä soittaa ja sanoa että mun on paha olla, mutta en pysty siihen, välissä on liikaa aikaa ja liikaa tapahtumia. En edes viime puhelun aikana tunnustanut että olin juuri itkenyt vaikka sen mun äänestä kuuli aivan varmasti. Miksi on niin vaikea myöntää olevansa joskus heikko? Ja ei Laura tää ei edelleenkään ole sitä mitä epäilet, siihen en enään sorru ja säkin tiedät sen jossain syvällä sisimmässäs.