Nyt olen sitten virallisesti Tuomo Waltterin kummitäti. Viikonlopun anti on kummitätiyden lisäksi myös miljoonia hampaattomia hymyjä ja tarinointia äidin julmuudesta. Pohdintojen tuloksena saavutettu tieto siitä että kummitädit on loistava lisä lapsen elämässä. Kenelle muulle kummilapset kertoisivat äidin ja isän ilkeydestä?

Kummitätiys toi mukanaan myös aimo kasan velvollisuuksia. Mun täytyisi mm. mennä jumalan palvelukseen lapsen vanhempien kanssa, rukoilla lapsen puolesta ja olla esikuva ja aikuiskaveri kummilapselleni. Musta kyl tuntuu et Tuomo ei tykkää jumalanpalveluksista ja minä lapsen esikuvana en välttämättä ole paras mahdollinen tyyppi. Hoitakoon joku selväpäisempi sen homman mun puolesta. =) Tästä johtuen päätin luoda uudet kumminvelvollisuudet. Sellaiset jotka miellyttää niin mua kuin Tuomoakin. =)

Uudet kummin velvollisuudet ovat seuraavat:

Kummin velvollisuus on riehua kummilapsen kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti.

Kummin velvollisuus on ostaa lapselle kaikkia sellaisia leluja joita lapsen vanhemmat eivät suostu ostamaan (mielellään mahdollisimman äänekkäitä).

Kummin velvollisuus on opettaa lapselle erätaitoja (eka puukko yksivuotis lahjaks).

Kummin velvollisuus on opettaa luovuutta. Jos paperi on loppu ei se haittaa ainahan on seinät ja patterit. =)

Kummin ehdoton velvollisuus on aiheuttaa jokaisella käynnillä yber suuri sokerihumala.

Kun kummilapsi pääsee ripille on kummin velvollisuus kertoa minkälaisia tyttöjä saa katsoa ja minkälaisia ei missään nimessä katsota.

Ja kun kummilapsi saavuttaa täysi-ikäisyyden on kummitädin vietävä kummilapsi baariin katsomaan kumpi tipahtaa ensin =)

Ja mikä tärkeintä kummin tehtävä on opettaa lapselle yksi elämän tärkeimmistä sanonnoista, niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

 

Ja sitten alkaa seuraava pohdinta, olikohan viisasta päästä mut lapsen kummiksi =)